Mitä lukio-opiskelu oikeasti on ja mitä lukiossa ihan oikeasti tapahtuu?
Lukiokokemuksia on monenlaisia ja kaikki ovat uniikkeja. Tämä juttu on kirjoitettu meidän Studentum.fi:n työntekijöiden kokemusten pohjalta pilke silmäkulmassa. Pystytkö samaistumaan?
1. vuosi: Tuleeko meille näin paljon läksyjä? Ja hei, missä luokassa seuraava tunti olikaan...
Lukioon meno on jännää. Kaikki on uutta. Osa vanhoista koulukavereista on jatkanut eri teille ammattiopistoihin ja eri lukioihin. Jännitys kasvaa, kun luokkajaot julkaistaan. Onko kukaan vanha kaveri päässyt samalle luokalle? Tuttujen kanssa vertaillaan kuka on samalla kurssilla ja mietitään, että kuka ottikaan pitkän matikan.
Uudet lukujärjestykset ja jaksot tuntuvat monimutkaisilta. Perinteisiä kirjoja ostetaan kirjakaupasta tai tilataan netistä. Tunnolliset oppilaat päällystävät vielä kirjansa itse tai delegoivat tehtävän äidilleen. Osa kirjoista on näppärästi sähköisessä muodossa tietokoneella.
Ensimmäisellä luokalla ylioppilaskirjoitukset tuntuvat kaukaiselta ajatukselta eikä niistä vielä edes osaa stressata, eikä kannatakaan. Koeviikot tulevat viimeistään lukiossa osaksi kouluarkea. Ensimmäiset koeviikot tuntuvat raskailta, koska päntättäviä aineita on niin paljon. Koeviikkoihin kuitenkin tottuu, ja lukion viimeiset koeviikot sujuvat rutiinilla.
Lukion kolmoset vaikuttavat niin vanhoilta ja kypsiltä - osa heistä tulee jopa autolla kouluun, niin siistiä! Hyppytunneilla katsellaan ihaillen vanhempia oppilaita, syödään karkkia ja juorutaan siitä, mitä viikonlopun kotibileissä tapahtui. Osa kai ihan oikeasti tekee läksyjä ja lukee kokeisiin.
2. vuosi: Siis mitä, onko ylioppilaskirjoitukset jo ensi vuonna?
Lukion toisella luokalla lukion käytännöt ovat tulleet jo tutuiksi. Ja onhan tietysti mukavaa, kun ei enää ole lukion nuorin. Alat odottaa kevättä ja vanhojen tansseja. Parinvalinta käy kiivaana jo ennen tanssiharjoitusten alkua, kun tanssipareja kysellään Whatsappissa ja Snapchatissa. Kuka oikeasti enää uskaltaa kysyä kasvotusten?
TJ100 -päivää tai lukion puoliväliä juhlitaan lukioissa kakkosten kesken erilaisin menoin. Samalla ihmetellään, että miten ihmeessä lukio on jo puolessa välissä? Penkkareissa kakkoset joutuvat vielä siivoamaan abien sotkuja, mutta seuraavana päivänä tytöt pukeutuvat prinsessamekkoihin, pojilla on tukat mintissä ja Cicapo raikaa.
Keväällä lukio tuntuu tyhjältä ilman kolmosia, kun abit ovat lähteneet lukulomille. Siinä on kuitenkin puolensa, koska istumapaikkoja on enemmän ja nyt kakkoset voivat vallata myös ne “coolit” istumapaikat, jotka ennen olivat kolmosten hallussa.
Todellisuus iskee viimeistään keväällä - ylioppilaskirjoitukset ovat jo ensi lukuvuonna! Ahkerimmat ovat jo alkaneet valmistautua, mutta osa ei ole lainkaan varma, että kuinka monta ainetta sitä pitikään kirjoittaa…
3. vuosi: Abivuosi! Mutta voiko lukio olla muka jo lopussa?
Osa on aloittanut yo-kokeisiin lukemisen jo kesällä, ja ensimmäiset kirjoitukset ovat edessä syksyllä. Ensimmäistä koetta edeltävänä iltana jännittää, vaikka käytännön ohjeet on käyty läpi 34 kertaa ja kirjoituksiin on toden teolla päntätty. Kaikki on siis hallussa, vaikka siltä ei ehkä tunnu.
Kun ensimmäinen yo-koe on ohi, olo on joko helpottunut tai kauhistunut. Salista poistuvien abien ilmeistä on luettavissa edellä mainitut kaksi sekä vähintään kaksisataa muuta tunnetilaa. Käytävillä käydään läpi oikeita ja vääriä vastauksia. Osa ei halua muistella koetta tai varsinkaan kuulla vastauksia. Nopea Snapchat-päivitys kokeesta ja äkkiä kotiin.
Hyppytunneilla kauhistellaan kuinka C-luokan Lotta käy inssiä jo viidettä kertaa eikä vieläkään saanut ajokorttia. Autokoulussa vielä oleva toivoo hiljaa itsekseen, että pääsee autokoulun ykkösellä läpi.
Penkkareita aletaan odottaa viimeistään jouluna. Osa hankkii asunsa jo hyvissä ajoin ennen helmikuuta. Osa taas käy edeltävänä iltana ostamassa paikallisesta naamiaispuodista sheikin asun, koska se on ainut, mitä on enää jäljellä.
Plakaatit valmiina, taskut täynnä halpoja makeisia ja iskuhuudot mieittyinä abit kipuavat rekan kyytiin loskaisessa helmikuun säässä. Loska lentää ja sormia palelee, mutta se ei haittaa. Tänään on abien päivä!
Lukuloman alettua yo-stressi alkaa iskeä. Kokeet ovat kuitenkin nopeasti ohi (noudattaen samaa kaavaa kuin syksyllä). Kaikkien kokeiden jälkeen jokainen abi tuntee olevansa yo-kokeiden veteraani ja asiantuntija, ja niinhän he oikeastaan ovatkin.
Tulosten tullessa osa huutaa ilosta ja osa surusta, kun ylioppilaslautakunta ei ole osannut arvostaa heidän äidinkielen esseekokeessa kehittämää uutta teoriaa tai kielioppimuotoa. Ylioppilaskokeiden arvosanat unohtuvat kuitenkin nopeasti, kun juhlissa muutaman skumppalasin jälkeen eno antaa käteen muhkean setelikuoren.
Jatko-opintosuunnitelmat eivät vielä monellakaan ole ihan selviä, vaikka niistä kysely on ylioppilasjuhlien yleisin keskustelunavaus. “Mä pidän varmaan välivuoden”, kuuluu yleinen vastaus, vaikka olisikin ihan tosissaan hakenut kauppikseen.
Illalla yo-hattuinen nuoriso pakkautuu paikalliseen kuppilaan. Lakit jammailevat musiikin tahdissa ja lasit kilisevät onnentoivotusten saattelemana. “Me tehtiin se!"