Erasmus-vaihdossa Pohjois-Walesissa

TEKSTI: Linda Pilvinen KUVA: Aino Suoranta

Aino Suoranta, 25, valmistui keväällä 2020 filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston englannin kielen kääntämisen ja tulkkauksen opinto-ohjelmasta. Kandidaatintutkinnon suoritettuaan keväällä 2016 hän päätti hakea Erasmus-vaihtoon. Aino oli aina tiennyt haluavansa lähteä ulkomaille opiskelemaan, mutta mahdollisuus siihen avautui vasta yliopisto-opintojen aikana. Ainon pitkäaikainen haave toteutui neljäntenä opiskeluvuotena, kun hän lähti syyslukukaudeksi kolmen kuukauden Erasmus-vaihtoon Pohjois-Walesiin opiskelemaan kielitiedettä Bangorin yliopistoon.

Vaikka Aino oli aina tiennyt haluavansa lähteä vaihtoon, päätös hakemisesta syntyi vasta aivan viime metreillä, kun ystävän kannustus antoi lopulta tarvittavan sysäyksen. Ainon hyvä ystäviä yliopistolta oli perehtynyt tarkkaan eri vaihtokohteisiin, kumppanuusyliopistoihin sekä niiden kurssitarjontaan ja päätynyt hakemaan Erasmus-vaihtoon Bangorin yliopistoon. Tässä vaiheessa Aino ei itse ollut vielä sen kummemmin tutustunut vaihtokohteisiin eikä selvittänyt hakuprosessiin liittyviä asioita. Hakuaikaa oli jäljellä enää muutama päivä, kun Aino päätti kirjoittaa hakemuskirjeen.

Huom. Britannia ei osallistu uuteen, vuonna 2021 alkavaan Erasmus+ -ohjelmaan. Nykyisestä Erasmus+ -ohjelmasta rahoitusta vuonna 2020 tai aiemmin saaneet hankkeet viedään normaalisti loppuun myös silloin, kun ne ovat monivuotisia ja jatkuvat vuoden 2020 jälkeen.  Siten näiden hankkeiden Erasmus+ -ulkomaanjaksot toteutetaan normaalisti myös, jos ne alkavat tai jatkuvat 31.12.2020 jälkeen. Voit lukea lisätietoa täältä.

Pitkäaikainen haave opiskelijavaihdosta todeksi

Aino päätyi lopulta samaan vaihtokohteeseen ystävänsä kanssa. Vaihtoon oli mukava lähteä, kun mukana oli ennestään tuttu ystävä. Molemmille oli kuitenkin selvää, että ystävän kanssa lähteminen ei saisi estää heitä tutustumista uusiin ihmisiin. Vaihdon aikana ystävykset viettivät paljon aikaa yhdessä, mutta kummallekin muodostui myös oma erillinen kaveriporukka.

Bangor ei ollut Ainon ykkösvaihtoehto, mutta näin jälkikäteen ajateltuna hän ei vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Hän tiesi alusta alkaen haluavansa englanninkieliseen maahan vaihtoon, olihan englanti hänen pääkielensä kääntämisen opinnoissa. Bangorin yliopisto oli yksi Helsingin yliopiston neljästä Iso-Britannian kumppanuusyliopistosta ja siinä mielessä luonnollinen valinta hakukohteeksi.

Helsingin yliopistossa vaihtoon hakeminen lähti liikkeelle sähköisen hakulomakkeen täyttämisestä ja huipentui siihen, kun tieto valintapäätöksestä tuli sähköpostitse.

– Muistelen, että hakuprosessi oli sujuva. Silloin oli käytössä nykyisinkin käytössä oleva Mobility-Online hakuportaali, jossa oli kohta kohdalta kerrottu, mitä milloinkin pitää tehdä. Alkuperäisen hakemuskirjeen lisäksi täytyi siihen yliopistoon johon tuli hyväksytyksi kirjoittaa vielä erillinen motivaatiokirje. Ennen lähtöä tuli kohdeyliopistoon myös toimittaa allekirjoittettavaksi Learning Agreement -dokumentti, josta kävi ilmi, mitä kursseja kohdeyliopistossa haluaa opiskella.

Erasmus-ohjelman eduiksi sujuvan hakuprosessin lisäksi Aino nimeää sen selkeyden ja helppouden sekä Erasmus-vaihtareille maksettavan apurahan.

– Apurahasta oli suuri apu. Sain sillä kuitattua muun muassa matkakulut. Bangorin lähettyville ei mennyt suoria lentoja, joten lennot olivat aika hintavia.

Antoisa ja opettavainen kokemus

Vaihtoon lähtiessä Ainolla oli suuret odotukset, jotka myös täyttyivät. Parasta vaihdossa oli, että pääsi reissaamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

– Meillä oli vaihdon aikana tosi tiivis kaveriporukka, joka koostui pääasiassa muista vaihtareista. Bangorista oli helppo reissata ympäriinsä ja pääsin vaihtoni aikana käymään muun muassa Dublinissa, Liverpoolissa ja Bathissa.

Vaihdon jälkeen vaihtarikavereita tuli käymään Ainon luona Suomessa. Hän kertoo myös nähneensä muutamaa vaihtarikaveriaan viimeksi viime kesänä, kun oli Sakassa käymässä.

Bangor on pieni kaupunki, jossa suurin osa asukkaista on opiskelijoita. Aino kertookin Bangorin olevan todellinen opiskelijakaupunki, jossa on vilkas opiskelijaelämä. Kaupunki ja yliopisto ovat täysin kaksikielisiä, sillä Bangorissa puhutaan englannin lisäksi Walesin toista virallista kieltä kymriä, jota Aino pääsi vaihtonsa aikana opiskelemaan.

Paikallinen liikkuvuuspalvelu järjesti retkiä esimerkiksi Snowdonian kansallispuistoon ja muille lähialueille. Bangorin yliopistolla oli tarjolla paljon ilmaisia aktiviteetteja ja harrastusmahdollisuuksia.

– Osallistuin pari- ja napatanssitunneille, joissa oli viikoittaiset harjoitukset. Joulukuussa järjestettiin kaikkien ryhmien yhteinen tanssiesitys, johon pääsin osallistumaan.

Aino mainitsee yhdeksi vaihdon positiivisista puolista myös sen, että vaihdon myötä hän itsenäistyi entisestään.

– Muutin 18-vuotiaana pienemmältä paikkakunnalta Helsinkiin, joka jo itsessään pakotti itsenäistymään. Ulkomaille lähtiessä joutuu kuitenkin selvittämään ja tekemään vielä enemmän asioita itse, tutustumaan uusiin ihmisiin ja sopeutumaan uuteen ympäristöön.

Yhteisöllistä asumista ja kohdemaahan sopeutumista

Usein kuulee, että ulkomaille lähtiessä voi olla haasteellista löytää kohdemaasta asuntoa. Näin ei kuitenkaan ollut Ainon tapauksessa. Hän aloitti asunnon etsimisen hakemalla yliopiston asuntolan soluasuntoa. Asuntolassa ei ollut sillä hetkellä vapaita asuntoja, joten hän päätti hakea yksityisen opiskelija-asuntolan soluasuntoa, josta sai myönteisen päätöksen nopeasti.

– Opin kuitenkin vaihdon myötä, ettei soluasuminen ole minua varten. En ole ennen sitä tai sen jälkeen asunut solussa, Aino naurahtaa.

Vaikka soluasuminen ei varsinaisesti ollut Ainon juttu, hänellä on paljon hauskoja muistoja opiskelija-asuntolassa asumisesta ja hän muistelee lämmöllä asuntolan yhteisöllisyyttä.

– Opiskelija-asuntolassa oli kerhotila, jonka kaveriporukkamme kanssa valtasimme ja jossa vietimme aikaa lähes joka ilta. Kerhotilassa oli biljardipöytä ja sohvia ja sinne pääsi kulkemaan suoraan asuntolan kellarikerroksen käytävää pitkin.

Vaihdossa ollessaan Aino ei kokenut suurta kulttuurishokkia.

– Uskon, että ylipäätään Euroopan sisällä matkustettaessa ei usein törmää kovinkaan suuriin kulttuurieroihin, hän toteaa.

Joitakin merkittäviä eroavaisuuksia maiden välillä kuitenkin ilmeni, jotka vaativat alkuun hieman totuttelua. Talojen lämmitys oli ala-arvoista. Huoneessa saattoi olla yksi pieni patteri, jonka sai tunniksi kerrallaan päälle. Asunnossa oli myös sähköllä toimiva suihku ja kylmälle ja kuumalle vedelle oli erilliset vesihanat.

– Pitää myös paikkansa, että Walesissa ja Iso-Britanniassa ylipäätään sataa paljon. Jouduin parin viikon jälkeen kohteeseen saapumisesta soittamaan vanhemmilleni pyytääkseni heitä lähettämään minulle sadevaatteita Suomesta.

Osa kohdeyliopiston käytännöistä erosi myös paljolti Suomessa totutusta. Yliopistolla ei esimerkiksi ollut minkäänlaista sähköistä järjestelmää kurssi-ilmoittautumisia varten, vaan yliopistolle täytyi mennä aikaisin aamulla ilmoittautumislomakkeen kanssa jonottamaan.

Ainon vinkit Erasmus-vaihtoon lähtevälle

Vinkiksi vaihtoon lähtevälle Aino haluaa antaa sen, että kannattaa etukäteen miettiä sellainen juttu, mihin haluaa vaihdon aikana erityisesti keskittyä ja mitä haluaa saada vaihdosta irti. Hän myös muistuttaa, että vaihtoaika on rajallinen, joten kannattaa pitää mieli avoimena ja lähteä kaikkeen mukaan.

– Vaihdossa yritin olla ”joo-tyyppi”, joka tarkoitti että pyrin sanomaan kaikkeen kyllä, tietysti oman jaksamisen ja ehtimisen puitteissa.

Aino kertoo muistelevansa vaihtoa edelleen usein. Vaihtoon lähtöä harkitsevalle hän haluaa sanoa, että kannattaa ehdottomasti lähteä.

– Tunnen myös monia muita, jotka ovat olleet vaihdossa tai työharjoittelussa ulkomailla ja kaikki ovat sanoneet, että se on yksi elämän ylivoimaisesti parhaista kokemuksista. Vaihtoon lähteminen on niin ainutlaatuinen mahdollisuus, että se kannattaa hyödyntää.

Palaa pääsivulle »